Lokakuun säästö % 47 ja katsaus menoihini!

Sisältää mainoslinkin (*)

Ensimmäistä kertaa säästöprosenttini kasvoi lähes puoleen kuukausituloistani. Onhan se huikea tulos!

Olen älyttömän yllättynyt, kuinka helposti se loppujen lopuksi kävi. Oikeasti oli jopa vaikea uskoa, että sain todella sijoituksiin tuollaisen summan yhden kuukauden aikana. Ihan olen ylpeä itsestäni. Lisäksi pistää silmään, että mukana on myös sellaisia kuluja, jotka eivät ole ns. kiinteitä. Olisin voinut säästää vielä enemmän, mikäli en olisi sortunut ulkona syömiseen ja herkutteluun kahviloissa. Tai olisin lykännyt kampaajalla käyntiä. Mekon ostoa. Ja jos en olisi matkustanut läheisiäni tapaamaan. Mutta armoa. On vain niin, että ihan kaikesta ei voi luopua, vaan pitää muistaa myös elää, muuten menee kyllä liian rankaksi. Korona-aika on vaikuttanut arkeeni liiaksikin. Kun on viikot etätöissä tapaamatta työkavereita tai ketään, kaikki entiset harrastukset jäähyllä ja viikonloputkin menevät pääasiassa kotona tai lähitienoota edestakaisin lenkkeillessä, niin saattaahan siinä jo vähemmästäkin seota. Jotakin kivaa pitää olla vastapainona.

Säästämisvimma on nyt kuumimmillaan. Kahmin euroja säästöön kuin pihapiirini ilkeä orava, joka käyttää kaikki konstinsa tyhjentääkseen lintulaudan siemenet ja kerätäkseen ne parempaan talteen kukkasipulipenkkiini. Haluan testata, miten pärjäisin sillä summalla, mitä todennäköisesti saan eläkkeellä ollessani puhtaana käteen. Nyt se ei vielä ollut ihan lähellä(kään). Mutta hyvä alku kuitenkin.

Matkakorvaukset työmatkoilta ovat olleet vähissä korona-ajan vuoksi. Siitä en voi valittaa, onhan se paljon helpompaa, kun kokoukset voi hoidella zoomien ja skypen välityksellä. Suurin kiinteä yksittäinen menoni muodostuu asuntolainan lyhennyksestä, jonka jälkeen tulevat ruokakulut, sähkö, vesi ja matkustus. Lokakuun menoja kasvattivat syntymäpäivälahjat, postitukset ja muutama joululahjahankinta. Itseeni tuhlasin ostamalla mekon ja käymällä kampaajalla.

Asun paritalossa, jossa on lähes 100 neliötä. Asun siis erittäin väljästi enkä lainkaan ilmastoviisaasti ollakseni yhden hengen talous. Jossakin vaiheessa asumisjärjestelyt toiseen malliin tulevat varmaankin ajankohtaiseksi, koska asuminen käy aivan liian kalliiksi nykyisessä muodossa eikä se muutenkaan ole tilanteessani kaikkein paras ratkaisu.

Mutta kuluja isosta asunnosta tietysti on. Paritalomme on asunto-osakeyhtiö, joten maksan siitä vastiketta 550 €/vuosi ja sen hoidan aina yhdellä kerralla vuoden alussa. Taloyhtiön vastikkeeseen sisältyy kotivakuutus ja kiinteistövero. Lämmitys hoituu suoralla sähköllä, jonka hinta on noussut tunnetusta syystä joka vuosi. Lokakuun sähkönsiirto oli 61 % kokonaissähkölaskusta, edellisessä kuussa 67 %. Sähkölasku on se muuttuva tekijä, joka talvikuukausina kohoaa yli 200 euroon kuukaudessa. Vuosi sitten kilpailutin sähköni (*), mutta tein sen virheen, että solmin vahingossa määräaikaisen sähkösopimuksen, vaikka sellaista en ole tehnyt enää vuosiin. Sopimus päättyy vasta vuoden kuluttua, joten siihen asti joudun menemään tällä ja vain haaveilemaan edullisesta pörssisähköstä. Vesilasku käsittää kahden kuukauden arviomaksut, josta osa todennäköisesti palautuu tasauksen kautta takaisin. Jätemaksu tulee muutaman kuukauden välein ollen n. 6 eur/kk. Vakuutukset koostuvat koti-irtaimistosta ja henkilövakuutuksista ja niiden yhteissumma on n. 200 eur/vuosi. Muita kiinteäluonteisia kuluja on vain Spotify, joka on itselleni musiikin harrastajalle ihan must. Harrastusmenoja ei toistaiseksi ole, joten säästöä tulee sieltäkin. Suoratoistopalveluja en juurikaan käytä ja hyödynnän aina ilmaiset kuukaudet, jos tunnen tarvetta elokuville tai sarjoille. Ja todella, auton kulut ovat jääneet kokonaan pois ja se on iso asia!

Olen jo pidemmän aikaa noudattanut periaatetta ”maksa itsellesi ensin”. Kun palkka kilahtaa tilille, niin samantien sieltä lähtee ”maksuun” 700 € Nordnetille ja 100 € Seligsonille. Lisäksi 6-700 € siirtyy ns. varatilille kasvamaan mahdollisia lisäostoja varten. Aikaisemmin säästin paljon vähemmän, mutta nykyään pyrin tuohon. Kuukauden aikana seurailen menojani ja jos näyttää siltä, että vielä satanen tai kaksi joutaa säästöön tai rahastoihin, niin sitten laitan ne sinne.

Perusta on kuitenkin ehdottomasti säännöllinen kuukausisäästäminen. Joskus (harvoin) teen niinkin, että ostan ”ylimääräisiä” rahasto-osuuksia tai osakkeita sen sijaan, että lyhentäisin lähes nollakorkoista asuntolainaa. Jos kuun lopussa jää vielä rahaa tilille, niin siirrän senkin varatilille. Mutta balanssia kulutuksen ja säästämisen välille haen edelleen. Välillä jopa tuntuu, että kaikki ostaminen välttämättömien menojen lisäksi on pelkkää turhuutta. Tätä tunnetta pitää kyllä välttää, ettei muutu saidaksi ja katkeroituneeksi kitupiikiksi…Mutta joka tapauksessa säästämismahdollisuuksia lisää yhden hengen talous, jossa ei ole muita kuin itse aiheutettuja ja suunniteltuja menoja.

Pidän kuitenkin tiukasti kiinni siitä, että lyhennän asuntolainaa säännöllisesti, koska sitä on jäljellä vielä lähes 130 000 € ja vuodet kuluvat. Voisin tietenkin lyhentää sitä nopeammin, koska siihen olisi varaa ja samalla se lisäisi velattoman omaisuuteni arvoa ja kasvattaisi riippumattomuuttani. Pidän kuitenkin nyt järkevämpänä sijoittaa rahastoihin ja osakkeisiin, koska lyhyelläkin tähtäimellä niillä pääsee parempiin tuottoihin. Ja mikäli tulisi sellainen tilanne, että jäisin yhtäkkiä työttömäksi tai sairastuisin, niin silloin yksinkertaisesti pistäisin asuntoni myyntiin ja kuittaisin hiukan myyntivoittoa. En pelkää asunnon arvonlaskua, koska sijainti on erinomainen maaseutumaisella alueella parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta ja ikääkin talolla on vielä alle 20 vuotta.

Kun olen lueskellut muiden blogeja säästämisestä, niin olen tajunnut, että se ei todellakaan vaadi suuria tuloja. Vaan pieniä menoja. Kulutuksen karsimista. Itsekuria. Houkutuksia on kaikkialla ympärillä ja meitä yritetään saada koukkuun monelta suunnalta. Muutama päivä sitten 11.11. vietettiin Kiinasta rantautunutta Alibaban masinoimaa Singles´ Dayta, josta en itse ole kyllä koskaan kuullutkaan. Kiinassa verkkokauppa myynti oli viime vuonna kyseisenä päivänä 34 mrd euroa, tänä vuonna ilmeisesti huikeasti enemmän ja Suomessakin monet verkkokaupat ovat lähteneet tähän mukaan. Ja kohtahan on taas Black Friday, joten ansoja on viritetty. Ja kaiken kirsikkana Joulu.

Pää kylmänä eteenpäin ja säästöt parempaan talteen!

(Naisen) eläkepommi

Vaikka suuri osa sijoitusbloggareista hehkuttaa firettämisen autuudesta niin väitän, että se koskee loppujen lopuksi aika harvoja onnekkaita. Valtaosa paiskii palkkatyössä jaksamisen äärirajoille sinne 65 vuoden pahemmalle puolelle. Suurimmalla osalla meistä tavallisista palkansaajista eläke tulee olemaan melkoisen paljon pienempi kuin palkkatulo. Suomessa miesten keskimääräinen työeläke oli viime vuonna 1 904 euroa ja naisten 1 309 euroa joka oli 69 % miesten vastaavasta. Ero johtuu pitkälti miesten pidemmistä työurista ja korkeammasta palkkatasosta.

Havahduin tähän tilanteeseen itse asiassa vasta äskettäin. Tilastokeskuksen viimeisimmän laskelman mukaan kaikkien suomalaisten palkansaajien keskiansiot olivat n. 3 500 euroa. Oma bruttopalkkani ylittää  mukavasti tuon summan. Se voisi ennakoida kohtuullistakin eläkettä ja ehkä olin tuudittautunut siihen sen kummemmin miettimättä. Mutta oikeasti totuus on tietysti toinen.

Bruttoeläketuloni tulee todennäköisesti sijoittumaan tuohon 2 000- 2 600 euron välille. Todennäköisesti lähemmäs alarajaa, ellen palvele työnantajaa vielä ylimääräiset pari vuotta. Verotus on kovaa ja se merkitsee sitä, että käteen jäävä tuloni supistuu lähes kolmannekseen nykyisestä. 

Kolmannekseen. Pistää miettimään.

En todellakaan ole ajatellut elämääni rationaalisesti tässä suhteessa. Enkä paljon suunnitellutkaan. Polkuni on tässä suhteessa tyypillinen naisen työura: perhevapaita, pätkätöitä, perhevapaita, pieni palkka. Valmistuin kyllä ammattiin ja menin töihinkin melko nuorena. Tein yhden lapsen, irtisanouduin työstäni, rupesin opiskelemaan ja tein vielä pari lasta. Eläkettä ei juuri kertynyt kuin satunnaisista kesähanttihommista. Eläkevuosien ajatteleminen kiinnosti tuolloin yhtä paljon kuin vuoden 1906  eduskuntauudistus teini-ikäistä. 

Valmistuminen yliopistosta sattui keskelle vuoden 1993 lamaa. Töitä ei löytynyt, joten päädyin jatkamaan opintojani ja tutkimuksiani apurahojen ja stipendien turvin. Tätä kestikin usean vuoden kunnes kyllästyin jatkuvaan rahan ker(j)äämiseen ja hankkiuduin virkatöihin valtiolle. Joka on urani huippu. 

In total. ”Oikeita” työvuosia on kertynyt vähemmän kuin niitä olisi voinut olla järkevällä suunnittelulla. Mutta ihminen ei voi olla aina järkevä. Olen tietysti saanut paljon arvokasta, jota ei voi rahalla mitata. Lapsilleni äidin läsnäolon, tutkijan vapauden, kiireettömät aamut, vuodenaikojen seuraamisen. 

Eläketuloni kasvattamiseen olisi toki muutama keino: Jatkan työssäni yli alimman eläkeiän. No, vuosi tai pari voisi (pitkin hampain) mennä, jos työelämän tahti ei enää kiihdy. Se tietäisi jo useita satasia. Toinen keino on tehdä osa-aikatyötä joko nykyisen työnantajan palveluksessa tai muussa työssä eläkkeen ohella. Tämä vaihtoehto tuntuu jo paremmalta. Lisätulojen hankkiminen on myös kannatettavaa. Ja tämähän kuulostaa, hei  – järkevältä.

Mutta. Jatkuva muutos, silppuhommat, kiire, zoomit ja teamsit, organisaatiomuutokset, tyhjenevä tankki, monitoimitila, kokouskiima…ei.

Vapaus päättää omasta ajankäytöstä. Vapaus keskittyä itselle tärkeisiin tehtäviin. Aikataulujen kahleista irtautuminen. Ne tuntuvat juuri tällä hetkellä kaikkein houkuttelevimmalta. Toisaalta pitäisi kuitenkin pystyä tulemaan toimeen ja selvitä kohtuullisista elinkustannuksista. Koska eläkevuodet joka tapauksessa merkitsevät tulotason merkittävää laskua, eläkkeen lihottamisen sijaan aionkin seuraavat (viimeiset työvuoteni) keskittyä pääasiassa seuraavaan: Kuinka voisin tulla toimeen vähemmällä ja kuinka saada enemmän säästöjä,koska olen aika varma, että se on mahdollista. Ja kaiketi ainoa realistinen vaihtoehtoni.

Tavoitteeni on kiinnittää huomiota rahankäyttööni, ostaa mahdollisimman vähän mitään (turhaa) ja sijoittaa kaikki liikenevä indeksirahastoihin ja suoriin osakkeisiin. Tarkoituksena on saada ennen kaikkea  taloudellista puskuria, mutta myös henkistä turvallisuudentunnetta, etten ”tipahda aivan tyhjän päälle”. Ja onhan minulla tietenkin myös unelmia siitä, miten haluan vireät eläkevuoteni viettää.

Miten tämän teen? Viisas ottaa oppia muiden virheistä. Näin totesi yli 2000 vuotta sitten elänyt roomalaistunut orja Publilius Syrus. Jatkan mietelmää siten, että yritän oppia myös omista virheistäni.