Sijoitussuunnitelmani – mutkia ja suoria

Photo by David Trana

(Sisältää mainoslinkin)

Kun sijoittaminen rupeaa kiinnostamaan, niin ensimmäisenähän kehotetaan tekemään itselle sopiva sijoitussuunnitelma. Sen tulisi sisältää ainakin tavoitteet sijoittamiselle, sijoitusajan pituuden ja riskinottohalukkuuden tason. Sen jälkeen sitten voi pohtia, mihin oikein haluaa sijoittaa ja kohteitahan on paljon: rahastot, suorat osakkeet, kryptovaluutat, kiinteistöt, metsät jne. Sen jälkeen olisi hyvä löytää juuri ne kohteet ja kriteerit, joihin rahansa kiinni laittaa ja miettiä vielä hajauttamista ja omaa sijoitustapaa. Harrastaako aktiivista kauppaa ja seuraa kurssikehitystä joka päivä, vai antaako sijoitusten olla kaikessa rauhassa tyyliin ”ostin ja unohdin mitä ostin” ja tsekkailen salkkua muutaman kerran vuodessa.

”Risks comes from not knowing what you’re doing” – Warren Buffett

Itselläni ei kyllä ole ollut mitään selkeää suunnitelmaa omalle sijoittamiselle, vaan jonkinlaista poukkoilua se on valitettavasti ollut muutamien vuosien ajan. Suunnittelemattomuudesta kertoo sekin, että sijoituskohteeni ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin ja ostoja sekä myyntejä on tullut tehtyä luvattoman heikolla perehtymisellä ja kärsimättömyydellä. Kaikki tämä on syönyt tuottoja. Olen ryntäillyt sinne ja tänne enkä ole ottanut asioista selvää sillä tarkkuudella millä pitäisi. Luulen, että näin on käynyt aika monelle tavis-sijoittajalle ainakin alkuvaiheissa.

Buffett varoittelee, ettei pidä sijoittaa sellaiseen, mitä ei ymmärrä. Tätä neuvoa olen alkanut noudattaa vasta pari kolme vuotta sitten oikein tosissaan. Jos ostan suoria osakkeita, niin minun on ymmärrettävä riittävän selkeästi, mikä on yrityksen tuote tai palvelu, jota se myy ja miksi siihen ylipäätään kannattaisi sijoittaa. Mietin nykyään myös melkoisen tarkkaan, miltä yrityksen toimiala näyttää ja millainen toimialan kehitys tulevaisuudessa on. Rahastosijoittamisessa otan ainakin selvää, mitä yrityksiä rahaston portfoliossa on, millainen toimiala- sekä maantieteellinen hajautus sillä on ja millainen on ollut rahaston kehityskaari. Paljon apua ja hyviä neuvoja saa tietenkin sijoittajafoorumeilta ja muilta piensijoittajilta ja sijoitusblokkareilta, joita pidän yhtenä tärkeimpänä vertaisryhmänä.

Millainen oma sijoitussuunnitelmani sitten on?

Tavoitteeni on yksinkertaisesti varautua eläkepäiviin, koska tuloni tulevat putoamaan jopa kolmannekseen. Yksi haaveeni on myös ostaa eläkkeelle siirryttäessä talviasuttava kesämökki jostain etelämpää Suomesta tarkoituksena päästä lähemmäksi lapsia ja lastenlapsia. Koska eläkkeelle siirtyminen tapahtunee todennäköisesti 4-6 vuoden aikana, on sijoitushorisonttini paljon lyhyempi kuin monilla milleniaaleilla, jotka sijoittavat vaikkapa 30 vuoden aikajänteellä. Tämän vuoksi myös riskiprofiilini on suhteellisen korkea, minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa odotella esimerkiksi korkosijoitusten tai matalariskisten rahastojen kasvua, jotta saisin toivomaani tuottoa sijoituksilleni. On siis otettava suurempia riskejä, joka toivottavasti näkyy myös korkeampana tuottona muutamien vuosien päästä.

Olen sen tyyppinen sijoittaja, että mieleni muuttuu aika ajoin. En siis naulaa suunnitelmaani ikuisesti kiveen. Pohjalla on kuitenkin tietty logiikka. Sijoitan sekä indeksirahastoihin että suoriin osakkeisiin. Osakkeissa on tällä hetkellä sijoituksistani 56 % ja indeksirahastoissa 44 %. Aiemmin ajattelin, että pääpainoni tulisi olemaan indeksirahastoissa, mutta siitä olen muuttanut mieleni, kun rohkeus osakkeisiin sijoittamiseen on kasvanut. Tein myös uuden vielä rohkeamman liikkeen, kun viime viikolla sijoitin ensi kerran myös amerikkalaisiin yrityksiin. Olen tajunnut, että se ei ole sen kummempaa kuin sijoittaminen kotimaisiin osakkeisiin. Voi olla, että painotus osakkeisiin tulee kasvamaan indeksirahastojen kustannuksella.

Sijoitan tällä hetkellä 8 yhtiöön, joista viisi on kotimaista ja 3 muualta. Kun kymmenen yritystä on kasassa, niin luulen, että pysyttelen siinä (mutta koskaan ei tiedä, mitä huominen päivä tuo tullessaan). Olen yrittänyt valita yritykset niin, että ne edustaisivat mahdollisimman monia toimialoja. Kuten jo aikaisemmin olen todennut, tavoitteeni on suosia pieniä ja keskisuuria kasvuyrityksiä, jotka toimivat aloilla, joilla mielestäni on hyvät tulevaisuuden näkymät. Kasvuyritysten kasvu on nopeampaa kuin keskimääräisten pörssiyritysten ja tuottopotentiaali on korkea. Esimerkiksi jos sijoitit Revenio Groupiin 1000 euroa vuonna 2010 niin tänään pääomasi olisi kohonnut 43 967 euroon. Samoin 1000 dollarin sijoitus Netflixiin olisi kasvanut tänään yli 68 000 dollariin.

Kotimaiset yritykseni ovat Qt Group, Revenio Group, Talenom, Remedy Entertainment ja Gofore. Ulkomaisista listalle pääsivät hiljattain kiinalainen Nio ja yhdysvaltalaiset Renewable Energy Group ja Square. Suunnittelussa, ja varmaankin piakkoin ostossa on Tesla (syntymäpäivälahjana itselleni!) . Mielestäni toimialahajautus sekä maantieteellinen hajautus ovat kohtalaisen riittäviä. Yritykset toimivat tietotekniikka-alalla, ohjelmistokehitysalalla, terveysteknologiassa, tietokonepelien ja pelikonsolien maailmassa, liikkeenjohdon konsultoinnissa ja tilitoimistoalalla, maksuliikenteen puolella, uusiutuvan energian kehityksessä ja sähköautojen valmistuksessa. Salkkuni painottuu toimialoihin, joihin koronakriisi ei ole lyönyt siinä määrin kuin raskaaseen teollisuuteen tai palvelualoihin. Samoin siellä on ns. stay home -toimialoja, jotka pikemminkin ovat hyötyneet koronan aikaansaamasta kotoilun lisääntymisestä.

Indeksirahastosijoittamisessa olen seilannut laidasta laitaan, mutta nyt sekin sektori rupeaa selviämään ja selkiytymään salkussani. Seligsonin Pohjois-Amerikka rahasto ja Global Brands sekä Global Pharmaceuticals muodostavat (vielä) lähes puolet rahastosijoituksista, mutta niiden kotiuttaminenkin on edelleen mielessä. Sen olen päättänyt, että nostan heti vuoden 2021 alussa Pohjois-Amerikka rahastosta ulos sen verovapaan tonnin ja mietin sille muuta sijoituskohdetta. Näiden sijoitusten tulevaisuus on vielä epäselvä, enkä ole aivan varma, haluanko kotiuttaa ne vai antaa toistaiseksi olla. Se selviää sitten varmaan ensi vuoden aikana, mikäli haluaisin laittaa sieltä osan suoriin osakeostoihin. Jostakin sitä sijoitettavaa uutta rahaa olisi saatava, palkkatulot eivät ihan määrättömiin riitä.

Sen verran olen myös siivonnut Nordnetissä olevien indeksirahastosijoitusten allokaatioita, että vähennän nyt sijoittamista Indeksirahasto Suomeen, joka on määrällisesti suurin, ja samoin vähennän myös sijoittamista Handelsbanken Usaan ja Eurooppaan. Sen sijaan säästän Handelsbanken Kestävään Energiaan ja Spiltan Aktiefond Investmentbolagiin. Lisäksi jätän ensi vuoden alusta tauolle ETF sijoittamisen iShares Core MSCI World UCITS-rahastoon ja valitsen tilalle kasvurahastot iShares Core S&P 500 Ucits ETF:n ja iShares MSCI China UcitsETF:n. Salkussa on edelleen paitsi ”tauolla” olevia myös sellaisia, joihin en enää sijoita, mutta joita en raaski myydäkään ja joiden annan vain olla ja kasvaa.

Lapsenlapsiani silmälläpitäen avasin uuden arvo-osuustilin ja sijoitan myös sinne säännöllisesti pieniä summia. Arvo-osuustilin avaaminen lapsille itselleen ei ollutkaan ihan vaivatonta, kuten kuvittelin, joten päädyin tällaiseen ratkaisuun. Tuleepa sitten joskus yllätyksenä koko katraalle:). Rahastoksi valitsin SPP Aktiefond Global A EUR, jolla on kattava maailmanlaajuinen hajautus painottuen kylläkin USA:n, mutta jota ei voida pitää mitenkään huonona asiana tässä maailmantilanteessa. Kulutkin ovat siedettävät 0,32 %, joten tällä mennään.

Kuten huomaat, näin se mieli muuttuu, mutta niin myös maailma ympärillä koko ajan. Sijoitussuunnitelman tarkoituksenahan on myös vähentää mielijohteesta tai äkillisestä mielenhäiriöstä ja markkinakuumeesta johtuvia ostoja ja niin yritänkin tehdä. Mutta oven pidän kuitenkin auki, jos tekee mieli ostaa jotakin ihan uutta. Tesla on juuri sellainen, joka on vakavassa harkinnassa ja jonka kyytiin voisi viimeistään nyt olla jännittävä hypätä. Toinen mielessä pyörinyt on aurinkopaneelien valmistaja Enphase Energy … Sijoittamisessa pitää säilyttää myös hauskuus ja yrittää reagoida sillä osaamisella ja tiedolla mitä on ja opiskella hiukan lisääkin.

Tässä vielä lista suunnitelmaani liittyvistä rahastoista ja osakkeista, joihin sijoitan aktiivisesti. Rahastoihin kuukausittain ja osakkeisiin tarpeen ja rahatilanteen mukaan.

  • Qt Group
  • Talenom
  • Remedy Entertainment
  • Revenio Group
  • Gofore
  • Nio
  • Square
  • Revewable Energy Group
  • (Tesla, Enphase Energy) tulossa?
  • Spiltan Aktiefond Investmentbolag
  • Handelsbanken Kestävä Energia (A1 EUR)
  • iShares Core MSCI China UCITS ETF USD (Acc)
  • IShares Core S&P 500 UCITS ETF USD (Acc)
  • SPP Aktiefond Global A EUR

Lokakuun säästö % 47 ja katsaus menoihini!

Sisältää mainoslinkin (*)

Ensimmäistä kertaa säästöprosenttini kasvoi lähes puoleen kuukausituloistani. Onhan se huikea tulos!

Olen älyttömän yllättynyt, kuinka helposti se loppujen lopuksi kävi. Oikeasti oli jopa vaikea uskoa, että sain todella sijoituksiin tuollaisen summan yhden kuukauden aikana. Ihan olen ylpeä itsestäni. Lisäksi pistää silmään, että mukana on myös sellaisia kuluja, jotka eivät ole ns. kiinteitä. Olisin voinut säästää vielä enemmän, mikäli en olisi sortunut ulkona syömiseen ja herkutteluun kahviloissa. Tai olisin lykännyt kampaajalla käyntiä. Mekon ostoa. Ja jos en olisi matkustanut läheisiäni tapaamaan. Mutta armoa. On vain niin, että ihan kaikesta ei voi luopua, vaan pitää muistaa myös elää, muuten menee kyllä liian rankaksi. Korona-aika on vaikuttanut arkeeni liiaksikin. Kun on viikot etätöissä tapaamatta työkavereita tai ketään, kaikki entiset harrastukset jäähyllä ja viikonloputkin menevät pääasiassa kotona tai lähitienoota edestakaisin lenkkeillessä, niin saattaahan siinä jo vähemmästäkin seota. Jotakin kivaa pitää olla vastapainona.

Säästämisvimma on nyt kuumimmillaan. Kahmin euroja säästöön kuin pihapiirini ilkeä orava, joka käyttää kaikki konstinsa tyhjentääkseen lintulaudan siemenet ja kerätäkseen ne parempaan talteen kukkasipulipenkkiini. Haluan testata, miten pärjäisin sillä summalla, mitä todennäköisesti saan eläkkeellä ollessani puhtaana käteen. Nyt se ei vielä ollut ihan lähellä(kään). Mutta hyvä alku kuitenkin.

Matkakorvaukset työmatkoilta ovat olleet vähissä korona-ajan vuoksi. Siitä en voi valittaa, onhan se paljon helpompaa, kun kokoukset voi hoidella zoomien ja skypen välityksellä. Suurin kiinteä yksittäinen menoni muodostuu asuntolainan lyhennyksestä, jonka jälkeen tulevat ruokakulut, sähkö, vesi ja matkustus. Lokakuun menoja kasvattivat syntymäpäivälahjat, postitukset ja muutama joululahjahankinta. Itseeni tuhlasin ostamalla mekon ja käymällä kampaajalla.

Asun paritalossa, jossa on lähes 100 neliötä. Asun siis erittäin väljästi enkä lainkaan ilmastoviisaasti ollakseni yhden hengen talous. Jossakin vaiheessa asumisjärjestelyt toiseen malliin tulevat varmaankin ajankohtaiseksi, koska asuminen käy aivan liian kalliiksi nykyisessä muodossa eikä se muutenkaan ole tilanteessani kaikkein paras ratkaisu.

Mutta kuluja isosta asunnosta tietysti on. Paritalomme on asunto-osakeyhtiö, joten maksan siitä vastiketta 550 €/vuosi ja sen hoidan aina yhdellä kerralla vuoden alussa. Taloyhtiön vastikkeeseen sisältyy kotivakuutus ja kiinteistövero. Lämmitys hoituu suoralla sähköllä, jonka hinta on noussut tunnetusta syystä joka vuosi. Lokakuun sähkönsiirto oli 61 % kokonaissähkölaskusta, edellisessä kuussa 67 %. Sähkölasku on se muuttuva tekijä, joka talvikuukausina kohoaa yli 200 euroon kuukaudessa. Vuosi sitten kilpailutin sähköni (*), mutta tein sen virheen, että solmin vahingossa määräaikaisen sähkösopimuksen, vaikka sellaista en ole tehnyt enää vuosiin. Sopimus päättyy vasta vuoden kuluttua, joten siihen asti joudun menemään tällä ja vain haaveilemaan edullisesta pörssisähköstä. Vesilasku käsittää kahden kuukauden arviomaksut, josta osa todennäköisesti palautuu tasauksen kautta takaisin. Jätemaksu tulee muutaman kuukauden välein ollen n. 6 eur/kk. Vakuutukset koostuvat koti-irtaimistosta ja henkilövakuutuksista ja niiden yhteissumma on n. 200 eur/vuosi. Muita kiinteäluonteisia kuluja on vain Spotify, joka on itselleni musiikin harrastajalle ihan must. Harrastusmenoja ei toistaiseksi ole, joten säästöä tulee sieltäkin. Suoratoistopalveluja en juurikaan käytä ja hyödynnän aina ilmaiset kuukaudet, jos tunnen tarvetta elokuville tai sarjoille. Ja todella, auton kulut ovat jääneet kokonaan pois ja se on iso asia!

Olen jo pidemmän aikaa noudattanut periaatetta ”maksa itsellesi ensin”. Kun palkka kilahtaa tilille, niin samantien sieltä lähtee ”maksuun” 700 € Nordnetille ja 100 € Seligsonille. Lisäksi 6-700 € siirtyy ns. varatilille kasvamaan mahdollisia lisäostoja varten. Aikaisemmin säästin paljon vähemmän, mutta nykyään pyrin tuohon. Kuukauden aikana seurailen menojani ja jos näyttää siltä, että vielä satanen tai kaksi joutaa säästöön tai rahastoihin, niin sitten laitan ne sinne.

Perusta on kuitenkin ehdottomasti säännöllinen kuukausisäästäminen. Joskus (harvoin) teen niinkin, että ostan ”ylimääräisiä” rahasto-osuuksia tai osakkeita sen sijaan, että lyhentäisin lähes nollakorkoista asuntolainaa. Jos kuun lopussa jää vielä rahaa tilille, niin siirrän senkin varatilille. Mutta balanssia kulutuksen ja säästämisen välille haen edelleen. Välillä jopa tuntuu, että kaikki ostaminen välttämättömien menojen lisäksi on pelkkää turhuutta. Tätä tunnetta pitää kyllä välttää, ettei muutu saidaksi ja katkeroituneeksi kitupiikiksi…Mutta joka tapauksessa säästämismahdollisuuksia lisää yhden hengen talous, jossa ei ole muita kuin itse aiheutettuja ja suunniteltuja menoja.

Pidän kuitenkin tiukasti kiinni siitä, että lyhennän asuntolainaa säännöllisesti, koska sitä on jäljellä vielä lähes 130 000 € ja vuodet kuluvat. Voisin tietenkin lyhentää sitä nopeammin, koska siihen olisi varaa ja samalla se lisäisi velattoman omaisuuteni arvoa ja kasvattaisi riippumattomuuttani. Pidän kuitenkin nyt järkevämpänä sijoittaa rahastoihin ja osakkeisiin, koska lyhyelläkin tähtäimellä niillä pääsee parempiin tuottoihin. Ja mikäli tulisi sellainen tilanne, että jäisin yhtäkkiä työttömäksi tai sairastuisin, niin silloin yksinkertaisesti pistäisin asuntoni myyntiin ja kuittaisin hiukan myyntivoittoa. En pelkää asunnon arvonlaskua, koska sijainti on erinomainen maaseutumaisella alueella parin kilometrin päässä kaupungin keskustasta ja ikääkin talolla on vielä alle 20 vuotta.

Kun olen lueskellut muiden blogeja säästämisestä, niin olen tajunnut, että se ei todellakaan vaadi suuria tuloja. Vaan pieniä menoja. Kulutuksen karsimista. Itsekuria. Houkutuksia on kaikkialla ympärillä ja meitä yritetään saada koukkuun monelta suunnalta. Muutama päivä sitten 11.11. vietettiin Kiinasta rantautunutta Alibaban masinoimaa Singles´ Dayta, josta en itse ole kyllä koskaan kuullutkaan. Kiinassa verkkokauppa myynti oli viime vuonna kyseisenä päivänä 34 mrd euroa, tänä vuonna ilmeisesti huikeasti enemmän ja Suomessakin monet verkkokaupat ovat lähteneet tähän mukaan. Ja kohtahan on taas Black Friday, joten ansoja on viritetty. Ja kaiken kirsikkana Joulu.

Pää kylmänä eteenpäin ja säästöt parempaan talteen!

Miksi haluan hallita talouttani paremmin?

Maailma on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut  monimutkaiseksi, jota kuvaavat epävarmuus, kaoottisuus ja ristiriidat. Ilmastoahdistus, korona, terrorismi. Yksilön mahdollisuudet vaikuttaa asioiden tilaan ovat rajalliset. Elämän ja tähänastisten itsestään selvänä pidettyjen totuuksien kyseenalaistuminen ja sumentuminen on saanut ainakin minut etsimään turvallisia kiinnekohtia tavallisesta arjesta ja yksinkertaisista asioista. Rikkaus ei tule rahasta, vaan ykköstavoitteenani on saavuttaa mielenrauha, hyvä elämä, apuna oleminen ja taloudellinen turva keskittymällä olennaiseen. Jos tämän joskus saavutan – silloin pidän itseäni miljonäärinä. 

Talouden hallitseminen on yksi asia, joka tuo turvaa ja ennustettavuutta. Olen aloittanut sijoittamisen vuonna 2015 opettelemalla kaiken aivan aakkosista. Minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä mm. pörsseistä, osakkeista, indekseistä, P/E-luvuista, volatiliteeteista tai ETF:stä. Ne olivat ihan mysteerejä, black holes. En ole missään nimessä valmis vieläkään, en lähellekään, virheitä on sattunut, mutta jotain on opittukin. Esimerkiksi kärsivällisyyttä ja nopeiden liikkeiden välttämistä, joita pidän nykyään ensiarvoisen tärkeinä.

Säästämiseen ja sijoittamiseen keskittyviä blogeja on syntynyt viime vuosina runsaasti ja erityisesti nuoret aikuiset ovat heränneet miettimään tulevaisuuttaan. Se on mahtava juttu. Joskus mietin, että kunpa olisin itsekin aloittanut säästämisen ja sijoittamisen jo kolmekymmentä vuotta sitten. Mutta sitä on oikeastaan turha surra, nuorena ei ollut siihen osaamista eikä kykyä. Yritän kuitenkin ohjata omia lapsiani tässä suhteessa terävämpään ajatteluun, varsinkin kun miettii korkoa korolle -ilmiötä.

Oma tämänhetkinen varallisuuteni on vielä pientä, mutta ainakin sen kasvattaminen alkaa olla hallinnassa. Asuntolaina on suurin yksittäinen menoeräni, muita lainoja ei ole. Työvuoteni loppuvat ennen kuin asunto on maksettu omaksi ja se aiheuttaa eniten päänvaivaa. Luovunko siitä kokonaan, ostanko edullisemman, muutanko joskus vuokra-asuntoon vain hankinko talviasuttavan kesämökin? En ole vielä ratkaissut, millaiseksi asumisjärjestelyt muodostuvat tulevaisuudessa, mutta se selviää sitten aikanaan.

Lapsuudessani elettiin kädestä suuhun ja siten olen pitkälti elänyt itsekin. Olen ollut tuhlari. Säästäminen on ollut vain sana ilman sisältöä eikä siihen ole ollut mallia. Ajatukseen  –  ”tilillä olevaa rahaa ei tarvitsekaan hävittää ennen seuraavaa tilipäivää” – olen herännyt vasta myöhäisellä aikuisiällä. Jatkuva repivä huoli rahan riittävyydestä on seurannut minua, vaikka siihen ei olisi ollut aihettakaan. Se lienee lapsuuden perintöä, jossa velat olivat aina varoja suuremmat eikä niitä varoja itseasiassa tainnut olla nimeksikään. Raha ja varsinkin sen puute oli jokapäiväinen aihe. Tällä hetkellä tienaan kyllä tarpeeksi myös säästämistä ja rahan sijoittamista varten, mutta silti tuo huoli on aina mielessäni sisäänrakennettuna. Tuskin pääsen siitä koskaan eroon.

Kirjoitan tässä blogissa sijoittamisesta ja säästämisestä, kulutuksen karsimisesta, yksinkertaistamisesta, elämän hidastamisesta, työelämästä pois siirtymisestä ja vaihtoehtoisista tavoista suhtautua asioihin sekä niihin liittyvistä haasteista. Haluan myös rohkaista muitakin samassa elämänvaiheessa olevia huomaamaan, että myös tässä iässä on mahdollista kasvattaa varallisuuttaan sijoittamalla rahansa viisaasti – ja näin moni varmasti jo tekeekin, vaikka siitä ei somessa numeroa tehdäkään.

Tavoitteeni on myös kyseenalaistaa  vallitsevia käsityksiä ja jakaa niitä ratkaisuja, joita itse olen tehnyt, jotta pääsisin lähemmäksi tavoittelemaani mielenrauhaa ja tyyneyttä. Ja tietenkin odotan nöyränä muiden ajatuksia ja vinkkejä.

(Naisen) eläkepommi

Vaikka suuri osa sijoitusbloggareista hehkuttaa firettämisen autuudesta niin väitän, että se koskee loppujen lopuksi aika harvoja onnekkaita. Valtaosa paiskii palkkatyössä jaksamisen äärirajoille sinne 65 vuoden pahemmalle puolelle. Suurimmalla osalla meistä tavallisista palkansaajista eläke tulee olemaan melkoisen paljon pienempi kuin palkkatulo. Suomessa miesten keskimääräinen työeläke oli viime vuonna 1 904 euroa ja naisten 1 309 euroa joka oli 69 % miesten vastaavasta. Ero johtuu pitkälti miesten pidemmistä työurista ja korkeammasta palkkatasosta.

Havahduin tähän tilanteeseen itse asiassa vasta äskettäin. Tilastokeskuksen viimeisimmän laskelman mukaan kaikkien suomalaisten palkansaajien keskiansiot olivat n. 3 500 euroa. Oma bruttopalkkani ylittää  mukavasti tuon summan. Se voisi ennakoida kohtuullistakin eläkettä ja ehkä olin tuudittautunut siihen sen kummemmin miettimättä. Mutta oikeasti totuus on tietysti toinen.

Bruttoeläketuloni tulee todennäköisesti sijoittumaan tuohon 2 000- 2 600 euron välille. Todennäköisesti lähemmäs alarajaa, ellen palvele työnantajaa vielä ylimääräiset pari vuotta. Verotus on kovaa ja se merkitsee sitä, että käteen jäävä tuloni supistuu lähes kolmannekseen nykyisestä. 

Kolmannekseen. Pistää miettimään.

En todellakaan ole ajatellut elämääni rationaalisesti tässä suhteessa. Enkä paljon suunnitellutkaan. Polkuni on tässä suhteessa tyypillinen naisen työura: perhevapaita, pätkätöitä, perhevapaita, pieni palkka. Valmistuin kyllä ammattiin ja menin töihinkin melko nuorena. Tein yhden lapsen, irtisanouduin työstäni, rupesin opiskelemaan ja tein vielä pari lasta. Eläkettä ei juuri kertynyt kuin satunnaisista kesähanttihommista. Eläkevuosien ajatteleminen kiinnosti tuolloin yhtä paljon kuin vuoden 1906  eduskuntauudistus teini-ikäistä. 

Valmistuminen yliopistosta sattui keskelle vuoden 1993 lamaa. Töitä ei löytynyt, joten päädyin jatkamaan opintojani ja tutkimuksiani apurahojen ja stipendien turvin. Tätä kestikin usean vuoden kunnes kyllästyin jatkuvaan rahan ker(j)äämiseen ja hankkiuduin virkatöihin valtiolle. Joka on urani huippu. 

In total. ”Oikeita” työvuosia on kertynyt vähemmän kuin niitä olisi voinut olla järkevällä suunnittelulla. Mutta ihminen ei voi olla aina järkevä. Olen tietysti saanut paljon arvokasta, jota ei voi rahalla mitata. Lapsilleni äidin läsnäolon, tutkijan vapauden, kiireettömät aamut, vuodenaikojen seuraamisen. 

Eläketuloni kasvattamiseen olisi toki muutama keino: Jatkan työssäni yli alimman eläkeiän. No, vuosi tai pari voisi (pitkin hampain) mennä, jos työelämän tahti ei enää kiihdy. Se tietäisi jo useita satasia. Toinen keino on tehdä osa-aikatyötä joko nykyisen työnantajan palveluksessa tai muussa työssä eläkkeen ohella. Tämä vaihtoehto tuntuu jo paremmalta. Lisätulojen hankkiminen on myös kannatettavaa. Ja tämähän kuulostaa, hei  – järkevältä.

Mutta. Jatkuva muutos, silppuhommat, kiire, zoomit ja teamsit, organisaatiomuutokset, tyhjenevä tankki, monitoimitila, kokouskiima…ei.

Vapaus päättää omasta ajankäytöstä. Vapaus keskittyä itselle tärkeisiin tehtäviin. Aikataulujen kahleista irtautuminen. Ne tuntuvat juuri tällä hetkellä kaikkein houkuttelevimmalta. Toisaalta pitäisi kuitenkin pystyä tulemaan toimeen ja selvitä kohtuullisista elinkustannuksista. Koska eläkevuodet joka tapauksessa merkitsevät tulotason merkittävää laskua, eläkkeen lihottamisen sijaan aionkin seuraavat (viimeiset työvuoteni) keskittyä pääasiassa seuraavaan: Kuinka voisin tulla toimeen vähemmällä ja kuinka saada enemmän säästöjä,koska olen aika varma, että se on mahdollista. Ja kaiketi ainoa realistinen vaihtoehtoni.

Tavoitteeni on kiinnittää huomiota rahankäyttööni, ostaa mahdollisimman vähän mitään (turhaa) ja sijoittaa kaikki liikenevä indeksirahastoihin ja suoriin osakkeisiin. Tarkoituksena on saada ennen kaikkea  taloudellista puskuria, mutta myös henkistä turvallisuudentunnetta, etten ”tipahda aivan tyhjän päälle”. Ja onhan minulla tietenkin myös unelmia siitä, miten haluan vireät eläkevuoteni viettää.

Miten tämän teen? Viisas ottaa oppia muiden virheistä. Näin totesi yli 2000 vuotta sitten elänyt roomalaistunut orja Publilius Syrus. Jatkan mietelmää siten, että yritän oppia myös omista virheistäni.